Kisoista

Muutama juttu kisavalmistautumisesta iski taas viikonloppuna mieleen varsinkin nuoremmille uimareille suunnattuna, vaikka itselläkin tuppaa perusasiat usein unohtuun. Katsellessa 12-16v. uimareiden kisailua, väittäisin että pystyin näkemään kuka tulee pääsemään pitkälle uintiurallaan ja kuka ei huolimatta siitä kuinka kovaa he juuri tällä hetkellä uivat. Valmistautuminen ja kisa suoritusten käsittely ja analysointi kun luo perustaa sille oikealle menestyksellä oikealla hetkellä. Urheilijoilla ei ole heikkoa päätä vaan huono valmistautuminen joka usein alkaa jo lapsuudessa valmentajien, vanhempien ja yleisen tuloskeskeisyyden toimesta.

Asioita pohdittavaksi;

-onko kisa kalenteria luodessa määritelty jokin tarkoitus joka kilpailulle joka palvelee kauden päätavoitetta, tämä ei estä sitä etteikö kisassa voisi uida kovaa, mutta varsinkin nuorille jokin tuloksesta riippumaton tavoite joka lajiin a) opettaa keskittymiskykyä b) luo pohjaa kisa strategioiden luomiselle ja niiden toteuttamiselle, ne jotka luulevat että urheilijat ovat vain kovemmassa kunnossa tai yrittävät uida kovempaa ja sitä kautta parantavat tulostaan ovat väärässä, kisasuorituksessa on niin tuhottoman monta muuttujaa joihinka voi puuttua valmistautumisessa, mutta ensin on tunnistettava ne asiat kilpailun sisällä jotka mahdollistavat paremman lopputuloksen

Onko kilpailuun valmistautuminen, verryttely ym. varmasti kohdallaan. Kauden aikana uitavat kilpailut ovat paikka kokeilla erilaisia lähestymistapoja verryttelyyn, ravintoon, psykologiseen valmistautumiseen ym. sekä niiden merkkien tunnistamiseen kehossa jotka kertovat kuinka näitä asioita tulisi mukauttaa kuhunkin olotilaan maksimaalisen suorituksen saavuttamiseksi. Tunnetko esimerkiksi että huonosti nukutun yön jälkeen vasta toinen kilpailulaji tuntuu irtoavan, ehkä tarvitset lisää kovia vetoja verryttelyyn, tuntuuko että hotelli aamiainen ja valmentajan alas pakottama kaurapuuro saa verensokerisi uppoamaan jo ennen ensimmäistä starttia, ehkä nokare voita puurossa auttaa jaksamaan. Nämä asiat täytyy kokeilla ennen sitä hetkeä kun niillä on todellista väliä sekä opetella strategioita suoriutumaan tilanteissa joissa asiat eivät ole sinun hallinnassasi.

Yleensäkin varsinkin meidän suomalaisten miesten tulisi päästä eroon tuloskeskeisyydestä ja pikemminkin havannoida tapahtuvatko ne asiat kisassa mitkä tulevat mahdollistamaan huippusuorituksen kun harjoituskausi herkistelyineen on toteutettu. Yksinkertasimmillaan tämä tarkoittaa puhtaita käännöksiä ja pintautumisia, sulavaa ja “pitävää” tekniikkaa, mitä tahansa minkä valmentaja ja uimari ovat ottaneet kehitettäväkseen kauden aikana. Tulos numeroina menettää merkitystään jos nämä laadulliset tekijät ovatkin se pääasia, uimarin on helppo keskittyä suoritukseen ja antaa tuloksen tapahtua näiden laadullisten tekijöiden raameissa. Minusta tämän kaltainen ajattelu kuuluisi aloittaa jo harjoituksissa, sillä todella moni uimari kykenee harjoituksissa “pakottamaan” itsensä koviin aikoihin, näillä suorituksilla ei kuitenkan usein ole juurikaan siirtovaikutusta itse kilpailuun, joka on hyvin ilmeistä jos vertaamme maailman huippujen suorituksia “reenimestareiden” perkele huutojen siivittämiin uskomattomiin harjoitus tuloksiin. Lisäksi ainakin tämän hetkisen harjoittelukultturiin sisällä “reenimestarit” käyttävät lisämunuaisensa hormonituotannon loppuun ennen kun adrenaliini piikeille olisi käyttöä kilpailuissa. Tästä on “suomen kovimmilla treenajilla” paljon kokemusta.

Syy miksi kirjoitan näistä asioista on se vuosien pohdinta siitä miksi olen niin surkea uimari kesken harjotuskauden uitavissa kisoissa. Moni asiantuntija on minulle kertonut että jos en kykene parantamaan harjoituskauden sisällä uitavien kisojen tuloksia tulee tämä vanhemmalla iällä vaikuttamaan myös herkistelyiden jälkeisiin tuloksiin. No, näinhän ei tietenkään ole tapahtunut ja uskonkin jos olisin aikaisemmin urallani tajunnut keskittyä harjoittelemaan laadullisia tekijöitä tuijottamatta aikoihin olisi kehitykseni ollut erilaista, se vuosien stressi siitä että olen 10 sekuntia hitaampi kuin viime vuoden pääkisoissa tuskin auttoi kehityksessä. Kyse ei ole siitä että olisi jotenkin huono asia jos ui kovia aikoja kesken kauden, vaan siitä että ihmisten ollessa yksilöitä meidän on löydettävä jokin muu asia mitattavaksi kuin tulos kilpailuissa, etenkin silloin kun ajallisella tuloksella ei ole merkitystä. Tuloksella ei ole merkitystä vaan sillä kuinka se saavutettiin. Tämä on ainakin itselläni vaatinut suunnanmuutosta päässäni. Itse esimerkiksi uin eilen elämäni parhaan uinnin vaikka jäin 3 sekuntia ennätyksestä, saavutin ne asiat mitä halusin ja tiedän harjoituskauden loputtua tuolla uinnilla tekeväni uuden ennätyksen, vaikka aika olisi ollut parempi mutta en olisi saavuttanut laadullisia tavoitteitani en olisi ollut tyytyväinen. Saavutin sen mitä halusinkin ja voin siirtyä harjoittelemaan uusia asioita. 

Eetu