Tässä pieni video siitä miltä vapaauinti lähes parhaimmillaan näyttää. Katsokaa erityisesti pään ja alaselän asentoa, potkujen keveyttä ja jatkuvuutta, käsien ja vartalon rullausta ja kevyttä kosketusta veteen. Ei ylimääräistä kikkailua korkean kyynerpään tai venytyksen muodossa.
Seuraavan kerran kun hyppäätte altaaseen huomatkaa kuinka vesi ympäroi kehoa joka puolelta ja liikkuessa sen läpi, voitte tuntea veden liikkuvan toiseen suuntaan. Tuntuu hyvältä!
Vielä HD kuvaa ja parempi valaistus niin saadaan Jaakon taidonnäytteistä enemmän irti :D
ReplyDeleteHyvää työtä Pojjaat!
Olosuhteet ja välineet eivät ehkä olleet aivan huippulaatua. Se on valitettava miinus :D
ReplyDeleteEnsinnäkin peukut äijille ajatuksia herättävästä blogista! Heitän tähän linkin vallan erinomaisesta artikkelista joka liittyy pääasiassa liikkuvuuteen, toki muuhunkin. Ounastelen että tulette aihetta pakinoimaan jossain vaiheessa. Kotimainen uinti oli ainakin allekirjoittaneen vaikutuskaudella voima- ja liikkuvuusharjoittelun osalta hyvin vanhanaikaisessa luu-lihas-mallissa, elimistöä ei osattu ajatella kokonaisuutena. Hermoston, tasapainon ja faskiasysteemien ymmärtäminen on tulevaisuutta, muuten energia menee väärien asioiden harjoitteluun. Tässä tuo linkki: http://www.scienceofrunning.com/2011/04/most-important-information-you-will.html toivottavasti se herättää ajatuksia. Jatkakaa ihmeessä kirjoittamista! -juho
ReplyDeleteLoistava linkki! Joo heti kun jommalla kummalla on valmiudet kirjoittaa niin että pystyy myos vastaamaan kysymyksiin asiasta, niin tuonne suuntaan kirjoitukset tulevat menemään. Olet oikeassa, edelleenkin suomessa keskitytään mielestäni aivan liikaa siihen kuinka kovassa kunnossa fyysisesti on. Ei osata katsoa asiaa laajasti. Vaikka seuranta ja suunnittelu on tärkeää, seuraammeko oikeita asioita ja suunnittelemmeko edes harjoittelua niin että se tähtäisi maksimitulokseen uintikilpailuissa?
ReplyDeleteOn helppo ymmärtää että jos pystyy lisään Vasa veto laitteessa voimantuottoa se siirtyisi jotenkin veteen ja samaan aikaan uin paljon ja kovaa vedessä niin varmastihan se kisoissakin lähtee. No, kuten kaikki uimarit tietää se ei todellakaan mene noin. Varsinkin vesi mahdollistaa joko runsaan passiivisen energian käyton etenemiseen tai sitten toisaalta sinne pystyy hukkaamaan kaiken tuottamansa energian. Itse olen taistellut ton ongelman kanssa viimeiset 6 vuotta.
Yksi valitettava syy siihen että useille valmentajille tuo "luu-lihas" malli on vieläkin ainoa joka ymmäretään on tietenkin ajan puute opiskella asiaa lisää ja syventää tietoutta ihmiskehosta ja sen toiminnasta. Siksi tulevaisuudessa jos Suomi haluaa palata huipulle lajissa kuin lajissa tarvitsemme asiantuntijoita jotka ovat opiskelleet jaa opiskelevat edelleen ihmisfysiologiaa ja ovat valmiita tyoskentelemään urheilijan taustajoukoissa.
Eetu