Olemme jo pidemmän aikaa halunneet kirjoittaa blogia asioista, joita olemme oppineet vuosien varrella lähinnä ravinnosta, psykologiasta, urheilusta ja yleensä elämästä. Toivottavasti lukijat kiinnostuvat kirjoituksistamme. Voimme kertoa, että kaikki tuleva teksti tässä blogissa on kokeiltu ja hyväksi havaittu. Paljon on oman uran aikana tullut tehtyä virheitä, mutta niistä on opittu. Kaikkia strategioita on hiottu vuosien varrella ja hionta jatkuu varmaan lopun elämää. Tavoite on myös luoda keskustelua valmentajien, urheilijoiden ja suorituskyvystä kiinnostuneiden välille. Yhtäkään absoluuttista totuutta ei blogissa tule esiintymään vaikka joskus saatamme painokkaasti olla omien ajatuksiemme takana. Sivusto tulee toimimaan myös informaation lähteenä uintitekniikan ja fyysisen harjoittelun puolella.
Ajatus blogin pitämiselle lähti yhteisestä keskustelusta ruotsinlaiva risteilyllä. Puoli vuotta aikaisemmin uutena vuotena istuimme iltaa ja Jaakko tutustui raakasuklaan maailmaan, Eetu oli jo vuosia etsinyt sitä “ravintosysteemiä” mikä olisi palauttanut terveyden ja luonut pohjan sille suorituskyvylle josta hän haaveili. Ruotsin laivalla istui kaksi äijää syömässä poron lihaa, mätiä, katkarapuja ja salaattia, vaikka buffet notkui kaiken näköisistä herkuista (okei, toinen blogin pitäjistä saattoi nauttia muutaman lasin fermentoitua rypälemehua). Mietimme miten tämä kaikki informaatio saataisiin ilmoille, sillä tunsimme, että ihmisten oli kuultava tästä. Rupattelimme siitä kuinka Suomi voisi olla johtava urheilumaa jos tämä tieto saavuttaisi urheilijat, sillä tiesimme niin monen kärsivän huonosta ravinnosta. Parin päivän aikana loimme jo uuden pohjan suomalaiseen lasten uintivalmennukseen ja suunnitelmat siitä kuinka voisimme auttaa yksittäisiä urheilijoita ja valmentajia ongelmatilanteissa, silloin kun tarvittaisiin joku katsomaan tilannetta objektiivisesti ulkoapäin ja ehkä ottamaan yhteyttä oikeisiin ihmisiin kun ongelmiin haettiin ratkaisuja, vuosien varrella kun oli tullut tutustuttua jos jonkin näköisiin asiantuntijoihin.
Jaakko ja Eetu
No comments:
Post a Comment