Tuesday, May 3, 2011

Kyykky

Vaikka kyykky ei varsinaisesti ole täysin spesifi liike uintiin (paitsi käännöksiin, starttiin...) on sen harjoittelemisesta oikealla tekniikalla runsaasti hyötyä. Jalkojen vahvistuessa potkut alkavat sujumaan paremmin ja parempaa keskivartalon  vahvistamis liikettä saa hakea. Niitä löytyy mahdollisesti yksi ja se on maastaveto. Vaikka kyykky usein mielletään vain jalkaliikkeeksi on kyseessä lähes koko vartaloa aktivoiva liike. Allekirjoittaneet jopa väittävät että pelkkää kyykyä tekemällä pystyy aloittelija lisäämään voimaa moniin muihinkin liikkeisiin. Siitä onko kyseessä moninivel liikkeiden tuoma runsaampi hormonaalinen vaste vai psykologinen etu siitä että tietää kyykyn jälkeisenä aamuna reenanneensa kovaa emme osaa sanoa.
Todella moni "nyky-ihminen" on menettänyt kyvyn mennä kyykkyyn ainakaan kovin syvälle. Tämä on todella huolestuttavaa. Siksi alkuun kaikkein tärkeintä olisi harjoitella tekniikka kuntoon sekä huolehtia riittävästä liikkuvuudesta. Nyrkkisääntönä voisi pitää että normaalin ihmisen pitäisi pystyä "lepäämään" syväkyykyssä, onhan tämä ihmisen luonnollinen istuma-asento. Ei tarvitse mennä kovin paljon etelään ja jo näkee ihmisiä odottamassa bussia syväkyykyssä. Kuitenkin näin painoilla harjoitellessa ei kannata pakottaa itseään menemään liian syvälle vaan huolehtia siitä että keskivartalo pysyy aktiivisena ja selkä suorana. Lisäksi tulee huolehtia siitä että polvet kulkevat varpaiden suuntaan ja että kyykky suuntautuu ainakin hieman taaksepäin (vähän kuin istuisi pytylle).
 Suosittelemme katsomaan malli videoita youtubesta varsinkin kun näyttää siltä että "epäsymmetria Eetua" ei ainakaan saatu videolla kyykkäämään tasapainoisesti, joten älkää ottako liikaa mallia.






video

15 comments:

  1. Jalkakyykky on spesifistä liikkeestä aika kaukana puhuttaessa myös käännöksistä ja starteista. Alaraajojen voimien lisäämisen kannalta hyvä liike, mutta spesifisyydestä on vähän turha lähteä puhumaan. Lihakset on hyvin tarkkoja työstä mitä ne tekee. Lihaksen hermotukselle startissa spesifinen liike on itse starttihyppy ja käännöksessä itse käännös.

    Lisää saivartelua voin lisätä sillä, että kyykyssä painopisteen muutoksen rata on aivan erilainen kuin itse uintistartissa. Vertaa kyykyn ylöspäin tähtäävä liike ja startin aluksi hieman ylös jonka jälkeen eteenpäin suuntautuva painopisteen muutos.

    En kuitenkaan itse usko niin yksipuoliseen harjoitteluun, että tehtäisiin ainoastaan spesifejä suorituksia. Toki ne on todella tärkeitä, mutta monipuolisuus on miusta kaiken a ja o.

    ReplyDelete
  2. Kyllä huomaa että kaveri on yliopistossa! Näinhän se on, täysin spesifi harjoitusvaikutus saadaan vain käyttämällä liikkeen kokonaisuoritusta ja nopeutta. Lihakset kun sopeutuu vaan niihin ärsykkeisiin, kulmiin ja aktivointijärjestyksiin mitä niille annetaan. Reenaa kesäksi kuntoon on kuitenkin suunnattu uinnin "vasta-alkajille" ja spesifisyys kuivaharjoittelussa ei ole niin tärkeää, itseasiassa pyrimme kuivaharjoitteluun antamaan vinkkejä niistä liikeistä mistä saa eniten hyötyä koko keholle nopeimmassa mahdollisemmassa ajassa. Sama homma uintitekniikassa, ne vinkit mitä annamme eivät vältämättä edusta sitä tehokkainta tapaa liikkua vedessä vaan enemmänkin miellyttävää ja nopeasti omaksuttavaa uintia etenkin aikuis harrastajille. Tosin omassa mielessä tehokkuus ja miellyttävyys on usein sama asia.

    Joo kyykky ja startti on aivan eri liikkeet, pekästään alaselän toimintamalli on niin erilainen niissä että aika vähän varmaan saa hyötyä isoista kyykkyraudoista starttiin. Normi gubbelle kuitenkin jalkojen voimatasojen kasvattaminen millä tahansa tavalla varmaan antaa lisäpotkua ponnistamiseen?

    Näinhän se on, oikeestaan mikään maalla tehtävä liikunta ei ikinä ole spesifistä uintiin, starttiin ja käännöksiin ehkä. Nyt herra biomekaanikolle kysymys, mikä olisi "optimaalisinta" kuivaharjoittelua aikuistason uimarille? Jos poistetaan toi monipuolisuus, lihastasapaino, psykologiset tekijät jne.. yhtälöstä ja jätetään jäljelle pelkkä fysiologisten ominaisuuksien kehittyminen niin minkä näkisit oikeasti hyödyttävän uintia? Itse olen tätä pohtinut (liikakin) ja kysellyt monien legendaaristen ja vähemmän legendaaristen jenkki valmentajien mielipiteitä, ja yhtenäistä linjaa on hyvin vaikea vetää. Tyyliin jotkut sanovat että VASA traineri on ainoa hyvä ja seuraava sanoo että hyvä tapa testata uimarien taso ilman allasta on testata VASA:lla, huonoiten suoriutuvat ovat parhaita uimareita ja VASA:lla isoja watteja puskevat ovat umpisurkeita altaassa. Itse edustan jälkimmäistä näkökantaa, ja yhä enemmän olen sitä mieltä, että puhtaasti fysiologiaan perustuen en oikein näe tarvetta kuivareenille esim. yli 20v uimareille, muutakuin yllämainitut psykologiset-, lihastasapainolliset tekijät jne..
    Mulla olisi paljon ajatuksia mitä se kehittävä harjoittelu voisi olla, tosin yksikään niistä ei ole vielä realisoitunut edes siihen minkälaisia välineitä mahdollisesti tarvittaisiin ja usein pohdinnat päätyy siihen että altaassa aikaa viettämällä varmaan kuitenkin saisi vieläkin enemmän hyötyä.

    Nuorille ilman muuta, mitä monipuolisempaa niin sen parempi ja jotenkin uskon että erilaiset liike kokemukset, nopeudet jne.. hermostolle ennen sitä aikuisuutta kasvattaa sitä pankkia mistä sitten voi vetää erilaisia toiminta malleja sinne veteen ja oppia liikkumaan siellä tehokkaammin.

    Eetu

    ReplyDelete
  3. Moro Eetu!

    Mielipiteitä on yhtä monta kuin on valmentajia, tässä omani. En omaa minkäänlaista lajitaustaa uintiin enkä halua laji-ihmisenä esiintyäkään, mutta pari juttua pisti tekstissäsi silmään.

    --Jalkojen vahvistuessa potkut alkavat sujumaan paremmin ja parempaa keskivartalon vahvistamis liikettä saa hakea. Niitä löytyy mahdollisesti yksi ja se on maastaveto.--

    Mietin millä tavalla keskivartalo kuormittuu uinnissa ja vertasin sitä kyykyssä ja maastavedossa tapahtuvaan "bilateraaliseen" kuormitukseen. Maallikon silmään perhosuinti ja delfiinipotku näyttäisivät olevan ainoita uinnin osa-alueita joissa tällaista kahden raajan samanaikaista ja samansuuntaista liikettä tapahtuu. Tarkoitan siis sitä että voivatko nämä liikkeet olla hyviä keskivartalon harjoitteita uintiin?

    Yksi näkökanta on myös se, että uinti vedessä on avoimen ketjun toimintaa, kun taas edellä mainitsemasi liikkeet tehdään suljetussa kineettisessä ketjussa.

    --Todella moni "nyky-ihminen" on menettänyt kyvyn mennä kyykkyyn ainakaan kovin syvälle." -- Kuitenkin näin painoilla harjoitellessa ei kannata pakottaa itseään menemään liian syvälle vaan huolehtia siitä että keskivartalo pysyy aktiivisena ja selkä suorana.--

    Itse olen jopa sitä mieltä, ettei kyykkyyn tule laittaa ylimääräistä kuormaa mikäli kyykky ei ilman kuormaa urheilijalta onnistu. Joten samaa mieltä kanssasi siitä että liikkuvuus on saatava ensin kuntoon, ja samalla myös kyykky liiketaitona.

    "Training for strength and endurance before correcting faulty movement patterns will only reinforce the compensations that have developed." - Gray Cook

    Edellisen kommentoijan asiattomiin lausuntoihin en sen sijaan ota kantaa lainkaan.

    Juuso

    ReplyDelete
  4. Jos nyt taas puhutaan ihan kilpauinnista, niin keskivartalon vahvistaminen maalla oikein millään liikkeellä tuo äärimmäisen vähän hyötyä uintiin juuri mainitsemastasi syystä eli koska homma on avoimen ketjun toimintaa ei liikkeillä joissa on jokin tukipiste maahan ole paljon siirtovaikutusta. Toisaalta keskivartalon vahvistaminen ei varmaan muutenkaan tuo kovin paljon hyötyä uintiin jos normaali kehon hallinta toimii, vaikea ajatella mitään vaihetta missä varsinaisesti tarvisi esim. maastavedon tai kyykyn tapaista kompressiota keskikehoon. Perhosen delffaritkin varmaan kehittyvät normaalin motoriikan omaavalla yksilöllä potkimalla/uimalla perhosta parhaiten.
    Edelleen blogipostauksissa on kyse kuntourheilusta ja monipuolisesta hyvinvoinnista. Toi kyykyn laittaminen oli sinänsä riski koska hyvin harva sitä pystyy valitettavasti enään tekemään, toisaalta taas mietittiin Jaakon kanssa että jos ei pysty tekeen kyykkyä on varmaan parasta pitäytyä poissa muista jalkaliikkeistäkin. Parastahan uusille harrastajille olisi että hoitaisivat liikeradat ym. kuntoon ja vasta sitten painot kehiin, olemme kuitenkin tietoisia että tätä tuskin tapahtuu varsinkaan jos harrastajat eivät hae ammatimaista ohjausta jostain.

    Gray Cook on kova jätkä, tuli diggailtua kirjoja vuosi sitten aika isolla intohimolla ja asiahan on just näin, lapset pitää saada riittävän aikaisin ammatilaisten (tai oikeestaan ammattitaitoisten) käsiin että vältytään "vääriltä" liikemalleilta, koska niiden poisoppiminen on sitten niin vaikeaa 17 vuotiaana. Esim. uinnissa tilanne on tässä mielessä huolestuttava, itse on vaikea nähdä mitään hyvää siinä että joutuu opettaan 16v-urheilijoille kuinka mennään kyykkyyn, kävellään tai kuinka hengitetään vedessä! Silloin olisi kuitenkin se aika oikeasti treenata ja sitähän he tekevätkin mutta valitettavasti liikkeen laatu on mitä on. Tosin onneksi uinnissa se ei ole mikään ongelma kun kaikilla maailman huipullakin tuo tekninen ja taito puoli on ainakin mun silmään aika heikkoa, 60km viikot 11 vuotialle tuskin mahdollistaa kovin hyvää laadunvalvontaa valmentajilta, mutta kun on kuulemma pakko uida niin paljon nuorena että on sitten aikuisena pohjaa.


    Niin ja mitä kyykkyyn tai oikeestaan mihin tahansa liikkeeseen urheiijoilla tulee, niin liiketekniikka ennen painoja kuntoon, mikään liike ei varmasti ole niin kehittävä itse lajiin että sitä olisi syytä tehdä loukkaantumisen riskilläkin ja toisaalta liike on minusta kehittävä vasta silloin kun se tehdään oikein.

    Eetu

    ReplyDelete
  5. kyllä munamies kyykkää komeimmin!

    ReplyDelete
  6. Tyhjentävä vastaus uimamaisteri Malvelalta!!

    ReplyDelete
  7. Vaikka Maken kommentti olikin aikamoinen case closed -kortti avaan keskustelun uudestaan puheenjohtajan valtuuksilla.

    Kysyit Eetu et mikä miusta on optimaalisinta kuivaharjoittelua uimarille. Mie valitsen omaksi vaihtoehdoksi hiihdon ja nimenomaan tasatyönnöllä. Perusteluksi heitän, että pystytään liikkumaan paljon korkeammilla sykealueilla ja saamaan suuremmat tehot aikaiseksi. Tämän lisäksi uinnin tekniikka ei kärsi. Plus tasatyönnössä käytetään aika lähelle samoja lihasryhmiä, kuin uinnin käsivedoissa.

    Mutta jos otetaan ne kaikki muuttujat yhteen kannatan todella monipuolista harjoittelua. Siis ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Esimerkiksi itelläni on kitaran soiton opettelu tällä hetkellä projektina ja uskon ihan vakaasti, että kyseisestä aktiviteetista on hyötyä omiin uinteihin, koska kyseessä on uusi ärsyke aivoille ja kropalle.

    Monipuolisuus on hyvä säilyttää aikuisiälläkin. Kyllä ne aivot kehittyvät vielä vanhempanakin ja samalla muodostuu uusia työkaluja kehittää omaa lajiaan eteenpäin. Eli suosittelen pukkitappelusta kitaran soittoon kaikkea mahdollista harjoitteluksi uinnin oheen.

    ReplyDelete
  8. Lisää lusikkaa soppaan taas yhdestä näkökulmasta:) Alkuun voisi todeta että yksittäinen lihas, oli se sitten mikä tahansa lihas kehossa, ei koskaan toimi yksin. Hyvä esimerkki tästä on seisominen ja silmien kääntäminen vasemmalta oikealle; jo tässä äärimmäisen yksinkertaisessa liikkeessä aktivoituvat kaikki ihmisen lihakset (provosoiden ilmaistuna). Kilpaurheilusta puhuttaessa nk. "optimaalisen lihastasapainon" hakemiseen yleensä pyritään, koska silloin ihmiskehosta saadaan paras mahdollinen suoritus irti. Tämä kuitenkin edellyttää, että edellytykset optimaaliseen toimintaan ovat olemassa. Jos esimerkiksi uimarilla on heikkoutta lapaluun lihaksistossa, kuormittaa se olkanivelen lihaksia ja rasittaa samalla niveltä. Tästä on seurauksena usein olkapään kipua, mikä taasen muuttaa koko uimarin kehon toimintaa. Kipu aiheuttaa sekä fysiologisia-, että psykologisia muutoksia liikeeseen, aiheuttaen usein kierteen jossa virheellinen kuormitus lisää kipua ja kipu virheellistä kuormitusta. Tämänkaltaiseen tilanteeseen voidaan puuttua parhaiten ennen kipuoireen alkua, eli valmentajan tulee tunnistaa virheellinen kuormitus ja opettaa uimarille miten tekniikka muutetaan paremmaksi. Tässä lienee villakoiran ydin! Oppiminen suoraan toiminnan tasolla, eli suoraan muuttamalla uintitekniikkaa, ei ole mahdollista, jos ruumiin tasolla (lue: yksittäisen lihaksen tasolla) ei ole edellytyksiä muutokseen. Jos esim uimarin lapaluun lihakset ovat niin heikot, ettei uimari voi/osaa niitä aktivoida yksinkertaisimmissakaan liikkeissä (anatomisissa liikkeissä), ei ole mahdollista tehdä oikeansuuntaisia muutoksia uintitekniikkaan ilman kompensaatiokeinoja. Tällöin tekniikkaharjoittelu aloitetaan nimenomaan hyvin spesifillä lihaksen tason liikeharjoittelulla, jolla tavoitellaan heikkojen lihasten aktivoinnin oppimista. Kun tämä on hallussa, voidaan edetä haastavampiin, liikkeen tason harjoituksiin, jossa uimari harjoittelee esim käsivetoa vastuskuminauhalla siten, että lapaluun lihakset aktivoituvat halutulla tavalla. Tämän jälkeen voidaan siirtyä altaassa harjoitteluun, jossa alkuun haetaan lapaluun lihasten oikeaa aktivoitumista uudessa harjoitteluympäristössä, eli vedessä. Tämä voi tapahtua esim "kuivaharjotteluna vedessä", jossa samat liikkeet toistetaan altaassa. Vesi muuttaa lihasten toimintaa ja liikkeen hahmottamista huomattavasti, samoin vastus ja veden paine muuttavat kehon muuta toimintaa. Seuraavana askeleena olisi saada optimaalinen aktivaatio hitaaseen uintiin, esim käsivetoharjoituksessa. Tästä edetään pikkuhiljaa potkujen mukaanottoon, keskivartalon hallintaan ja lopulta koko uintiin. Rusinana pullassa on sitten se vaikein, eli hallinnan saaminen itse kilpasuoritukseen, joka vaatii keholta jo automaattitasoista toimintaa. Tämän tekstin pituudesta voi päätellä, että prosessi on melkoisen pitkä ja haastava! Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää keskittyä liikkeenhallintaan jo varhaisessa vaiheessa, ennen mahdollisten rasitusvammojen syntyä. Avainasemassa tässä lienee lihastasapainon ylläpitäminen monipuolisen kuivaharjoittelun avulla, eli ei siis salilla pumpata rintauinnin potkuliikettä, että saadaan ruutia reiteen, vaan keskitytään pitämään keho tasapainossa. Selväähän on, että uinti kuormittaa kehoa epätasaisesti. Esim kyynärvarren ojentaja tekee runsaasti enemmän työtä kuin haba. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että hauis toimii myös oikkarin kontrolloijana, eli myös sen on oltava suhteessa yhtä vahva jotta kyynärpään liikuttelu olisi täysin hallittua. Toinen uinnin kannalta hyvä esimerkki on olkapään ulko- ja sisäkiertäjät: vapaauinnin käsivedossa olkapää on sisäkierrossa ja sisäkiertäjät ovat usein vahvat. Ulkokiertäjä on usein kireä ja heikko, aiheuttaen epätasapainoa olkaniveleen. Maksimaalisessa käsivedossa rotator cuff voi pahimmillaan revetä, koska heikko sisäkiertäjä ei pysty hallitsemaan vahvaa ulkokiertoa. Olkapään toimintaan vaikuttaa toki koko lapaluun lihaksisto, eikä uimarin olkapää -problematiikka ole mitenkään yksinkertainen homma diagnosoida. (jatkuu..)

    ReplyDelete
  9. (...jatkoa) Uinnissa puhutaan usein vahvasta keskivartalosta ja sen oleellisuudesta. Vahva keskivartalo mielletään usein hyväksi sikspäkiksi, ja pahimmillaan näkee uimareita pumppaamassa vatsalihasrutistuksia satoja ja satoja toistoja. Lopputuloksena on usein kaikkea muuta kuin hallittu keskivartalo. Nk. syviä vatsalihaksia tarvitaan kehon lihastoimintaketjujen hallintaan kaikkein eniten, ne toimivat voimansiirtäjinä ylä- ja alaraajan liikkeissä ja pitävät ihmisen elastisena, kimmoisana ja mahdollistavat voiman siirron erityisesti veteen, johon ei voi luoda varsinaista tukipistettä. Kuvittele esim. tilanne jossa sinulla on jäykkävartinen, kimmoisa jousipyssy, joka jännittäessä tuntuu vahvalta mutta kimmoisalta. Vertaa tätä rautakankeen, mikä on jännitetty samalla tavalla, lähteekö jäykästä kangesta samanlainen voima. Entäpä keskeltä katkenneesta jousipyssystä, joss kuitenkin on vahva ylä- ja alapää? Ihmisen kehoa voidaan karkeasti ajatella samanlaisena systeeminä, voima siirtyy lihaskalvojärjestelmää pitkin ylä- ja alaraajojen välillä, keskivartalon toimiessa voimansiirtäjänä. Se, onko esim etureisi mielettömän vahva, on merkityksetöntä, jos voima ei siirry veteen. Tästä syystä painonnosta ei pärjää altaassa mutta toisaalta isokin kuulantyöntäjä juoksee 100m 12s. Jos keskivartalon pinnalliset lihakset pumpataan koviksi, tuloksena on jäykkä keskivartalo, joka syö paljon energiaa muttei siirrä voimaa kovinkaan tehokkaasti ylä- ja alaraajan välillä. Jos toisaalta keskitytään syvien vatsalihasten harjoittamiseen, saadaan aikaan kimmoisuutta, hallintaa ja energiatehokkuutta uintiin.

    Pointtina tälle ylipitkälle kommentille oli se, että mielestäni koko kehoa kuormittavat lihaskuntoliikkeet, kuten kyykky, rinnalliveto, tempaus, maastaveto tai etunojapunnerrus, ovat uinnin kannalta äärimmäisen tehokkaita, JOS ne pystytään tekemään oikealla tekniikalla ja myös hyvällä keskivartalon hallinnalla. Tämä vaatii ihmiseltä paljon, joten jos tavoitteena on saada raajoihin lisää voimaa, on poisoppimisen ja virhekuormitusten välttämiseksi parempi keskittyä helpompiin liikkeisiin, ja harjoitella esim vaikeampia liikkeitä tekniikkamielessä alkulämmittelynä. Ihminen kun on hätäinen, eikä tekniikkaharjoittelu ole kärsimättömille helppoa heinää..

    Pahoittelut pojille ylipitkästä kommentista, välillä vaan on kiva ottaa kantaa kiinnostaviin asioihin :) Jatkakaa samaa rataa!

    -Juho

    ReplyDelete
  10. Nyt oli Juho loistokommentti, ja kirjoitan lisää siitä jahka koulukiireiltä kerkeän! Nopeasti voin sanoa että itse jättäisin lähes kaikilta aikuisuimareilta ton RV:n ja tempauksen pois, varsinkin niiltä joiden hermosto reagoi adaptoituu nopeasti eri ärsykkeisiin. Molemmat liikkeet ikäänkuin jättävät niin painavan jäljen hermostoon että räjähtävä suoritus rupee näkyyn uinnissa, ja kuitenkin uinnissa kysymys on kontrolloiduista "kiihtyvistä" liikkeistä jossa vesi määrittelee voimankäyton ja nopeuden. Ihan vain oma huomio itsestä ja monista muista tuntemistani uimareista. Kestävyystyypeillä asiaa ei huomaa niin ilmiselvänä, en ole varma miksi, itseasiassa heitä yleensä nuo räjähtävät liikkeet tuntuvat auttavan eniten? Kehitysvaiheessa oleville uimareille noikin kaks on ihan kunkkuja.

    Eetu

    ReplyDelete
  11. Kun oletetaan että kaikki uimarit kärsivät suhteellisen runsaista lihasepätasapainoista ainakin siellä lavan seudulla, niin olisiko tässä aihetta pohtia harjoittelua uusiksi, koska tuona uudelleen oppimisen aikana kaikki tekeminen vanhalla tekniikalla reboottaa varmasti lähes kaiken hyödyn mikä saadaan harjoittelemalla uusia hermotuksia lihaksiin. Lähinnä tarkoitan sitä että keho pitäisi saada kondikseen ja tasapainoon riittävän ajoissa (lapsuudessa) koska käytännössä uusien liikemallien ja hermotuksien oppiminen ainakin tämänhetkisen mallin mukaisen harjoituskauden sisällä ei ole mahdollista. Kiinnostavinta tässä on se että ihmisen kehon pitäisi käytännössä toimia oikein jos lapsuus on vietetty edes jokseenkin lajinomaisella tavalla (siis ihmislajin), tosin en tiedä onko se nykypäivänä enään mahdollista tuolien ja muiden kanssa. Tässä nousee taas se lapsuusajan harjoittelun tärkeys ja se fakta että jo silloin pitäisi olla joku asiantuntija katsomassa että kehon liikemallit ja lihastasapaino kehittyy oikein, esim. mulle se on oikeestaan jo liian myöhästä uintiuran kannalta. Monipuolisuus harjoittelussa lapsena kantaa varmaan lihastasapainoa pitkälle nuoruusvuosiin.

    Toi on just mielenkiintoista, itsekin tuli joskus 15 kesäisenä kuviteltua että tekee tehokasta keskivartalo harjoitusta kun teki sit uppeja 20min putkeen. Muutenkin koko urheilu kenttää hallitsee tavallaan opit jotka tulevat sieltä bodaus ja voimaurheilu maailmasta, miksi joku rinnalleveto olisi hyvä liike uimareille tai juoksijoille. Varmaan on mutta parempikin vaihtoehto lötyy varmasti, emme vain osaa ajatella sitä koska koko elämämme näemme kovien urheilijoiden tekevän sitä. Muutenkin koko core touhu on muuttunu aikamoiseksi hifistelyksi, keskitytään niihin syviin vatsalihaksiin ja pyritään eristään ne ymmärtämättä että normaalissa liikkeessä reenaat aina TVA:ta, multifiduksia jne. jos siis keho toimii niin kuin sen pitäisi. Täysin samaa mieltä siitä että kehoa pitäisi nimenomaan liikuttaa kokonaisuutena ja pyrkiä olemaan eristämättä jos siihen ei ole tarvetta.

    Nyt muuten kova kysymys. Miksi raajojen lisävoima auttaisi uinnissa? Itse on todella vaikea loytää vastausta siihen.

    Eetu

    ReplyDelete
  12. Villelle,

    aika erikoinen vastaus. Varsinkin pointti siitä että päästään kovemmille tehoalueille oli mielenkiintoinen, yleensähän hiihto ajatellaan enemmän peruskuntoharjoitteluna.

    Eetu

    ReplyDelete
  13. Erikoinen on kaverikin. Koitapa Eetu ens kerran kun oot laduilla, tykitellä ylämäkivetoja kunnon loikalla menemään. Meikäl huitelee sykkeet jatkuvasti päälle 210 niissä touhuis

    ReplyDelete
  14. Syke nousee kahteensataan pelkästään kun pistän sukset jalkaan. Ei vais kävin jouluna kolme neljä kertaa hiihtelemässä, kivaa oli.

    Eetu

    ReplyDelete
  15. "Muutenkin koko core touhu on muuttunu aikamoiseksi hifistelyksi, keskitytään niihin syviin vatsalihaksiin ja pyritään eristään ne ymmärtämättä että normaalissa liikkeessä reenaat aina TVA:ta, multifiduksia jne. jos siis keho toimii niin kuin sen pitäisi. Täysin samaa mieltä siitä että kehoa pitäisi nimenomaan liikuttaa kokonaisuutena ja pyrkiä olemaan eristämättä jos siihen ei ole tarvetta." Juurikin näin! Toisaalta väitän ettei leijonanosa nykyurheilijoista osaa tietoisesti aktivoida kehon syviä lihaksia, mikä on oman kehon kuuntelun ja hallinnan kannalta kuitenkin oleellinen asia urheilussa. Valtaosalla tavallisista tallaajista elämäntavat ja työ passivoivat mainitsemasi lihakset, urheilijoilla taas ylimalkainen pinnallisten lihasten pumppaaminen. Tällöin syntyy liikehäiriöitä ja monennäköistä muutakin pulmaa. Vasta tässä tilanteessa on pakko lähteä ns. ruohonjuuritasolta, eli opetella ensin tunnistamaan omat lihakst (tähän tarvii usein jotain ulkoista palautetta, esim ultraääntä), aktivoimaan ne yksinkertaisessa asennossa, sitten vaikeammassa asennossa ja niin edelleen kohti kävelyä ja normaalia työssä/urheilussa tapahtuvaa liikettä. Toistaiseksi terve urheilija hyötyy lihasten tunnistamisesta ja tietoisesta aktivoinnista mm silloin, kun on tarkoitus opetella rentouttamaan pinnallisia lihaksia joka palautumisen tehostamiseksi tai rennon suorituksen hakemiseksi. Tällöinkin lienee paras tapa lähteä liikkeelle eristetystä lihasharjoituksesta,mutta urheilijan on (yleensä) helpompi edetä toiminnallisempaan harjoitteluun kuin tavallisen tallaajan.

    On pakko tarttua vielä tuohon kysymykseen "Miksi raajojen lisävoima auttaisi uinnissa?"
    Ensin varmaankin täytyy eritellä, mistä lihasvoimasta puhutaan ja mitkä ajatellaan raajan lihaksiksi. Mietitään anatomisesti lihaksistoa ja asetetaan raajan rajapinnaksi olkaluun ja lapaluun välinen nivelpinta, sekä reisiluun pään ja lantion välinen nivelpinta. Jos ajatellaan, että tämän pinnan ylittävät lihakset (tai lihaksen jänteet) eivät ole raajojen lihaksia, jää meille aika niukasti lihasta: kyynärvarren lihakset, mitkä liikuttavat pääasiassa rannetta ja sormia, ja toisaalta pohkeen ja säären lihakset, jotka liikuttavat varpaita ja nilkkaa. Näillä lihaksilla on uinnissa pieni merkitys. Väittäisin, että nimenomaan edellämainittujen nivelten (olkapää ja lonkka) ylittävät lihakset ovat uinnin kannalta kaikkein oleellisimmat, jos ajatellaan lihasten voimaa. Uinnissa kestovoima on se, mitä eniten tarvitaan. Maksimivoimaa ja nopeusvoimaa tarvitaan toki mm. ponnistuksissa, käsivedon vetovaiheessa (se osa liikerataa, missä on paras ote veteen) sekä kaikessa liikkeen kiihdytyksessä (esim. delffarinloppupiiskautus). Uintihan on lajina hyvinkin intervallityyppinen, jo yhden käsivetoparin aikana tarvitaan kaikkia lihasvoiman alalajeja. Keskivartalossa vaaditaan eniten staattista pitoa nimenomaan syvisä lihaksissa, jotka ovatkin luonteeltaan toonisia, eli kestävät pitkää yhtäjaksoista jännitystä, mutta ovat maksimivoimaltaan heikkoja. Jos keskivartalon stabiliteetti haetaan pinnallisilla lihaksilla, menetetään elastisuus ja moninkertaistetaan hapenkulutus. Pinnallisien vatsa- ja selkälihasten käyttö uinnissa pitäisi olla rytmistä, eli keskivartalon pinnalliset lihakset toimisivat lihastoimintaketjujen mukaisesti yhteistyössä "raajojen" lihasten kanssa. Uinnissahan herkintä on löytää se tietty rentous pinnallisiin lihaksiin ja pitää samanaikaisesti tiukka hallinta keskivartalossa, ja pyrkiä samalla kuitenkin maksimaaliseen suoritukseen. Ei ihan helppo homma?

    -Juho

    ReplyDelete